7. tammi, 2021

Mikä puolue?

Oon funtsaillut omaa poliittista kantaani. En kuulu enkä ole ikinä kuulunut mihinkään puolueeseen. Mulla ei ole vieläkään mitään yhtä puoluetta jota kannatan, sillä kannatan niitä hyväksi katsomiani toimia, joita eri poliitikot ja puolueetkin joskus tekevät.
 
- Perussuomalaiset: Olen samalla kannalla perussuomalaisten kanssa monesta asiasta. En halua Suomeen yhtään enempää pakolaisia kuin on pakko ottaa. Tarkennan, että haluan tänne vain sellaisia pakolaisia, jotka oikeasti sitä ovat, jotka pakenevat henkensä kaupalla esim. sotaa, he ovat tervetulleita. Mutta kaikki taloudellisten tukien perässä juoksijat menkää pois. Kaikki te omaa armeijapakkoanne välttelevät nuoret miehet, menkää puolustamaan kotejanne. Te epärehelliset keinottelijat, jotka tulette tänne loisimaan, älkää tulko.
Kannatan perussuomalaisten linjaa siitä, että poliittiset virkanimitykset vain oman puolueen jäsenille tai ko. puoluetta tukeville tahoille tulisi lopettaa. Ei hyvä veli -nimityksiä, pitää nimittää se, joka on paras vaihtoehto oman kaverilistan ulkopuoleltakin.
Perussuomalaisten puheet pitävät eniten paikkaansa muihin suuriin puolueisiin verrattuna, ei toki kaikki puheet eikä teotkaan, paljon on heilläkin yliampumisia, muilla puolueilla on vaan enemmän. He uskaltavat olla rohkeasti eri mieltä kuin valtavirtapuolueet, jotka eivät oikeastaan ole saaneet aikaiseksi muuta todella mainittavaa kuin valtavan valtiovelan. Tässä muutama esimerkki perussuomalaisten hyvistä puolista mun silmin katsottuna.

- SDP: ainakin teoriassa demarit on edelleen työväen puolella, tosin ihan noin mustavalkoista se ei ole. Jos demarit olisivat suoraselkäisempiä ja pysyisivät puheidensa takana ja pitäisivät ne kuuluisat kätensä pois toisten taskuista, demarit voisi olla hyvä vaihtoehto alemman keskiluokan ja vähävaraisemman kansanosan kannalta. Kuulun itse näihin vähävaraisiin.

- Vasemmisto: silläkin on hyviä puolia. Usein vasemmisto kannattaa juuri pienten ihmisten ja huonompiosaisten auttamista, mutta keinoja ei oikein tahdo löytyä tekojen asteelle.

- Vihreät: heidän ehkä näkyvin hyvä tekonsa on se, että ihan aina ei ole vihreitten edustajilla kireitä kauluksia ja kravatteja eikä jakkupukuja, he osaavat ottaa pukeutumisten suhteen monasti rennommin kuin muut puolueet. Kiertää aivoissa veri paremmin, ja otsa sekä takaraivo saa veren mukana happea. Lisääntynyt happimäärä saa aikaan kirkkaampia ajatuksia. Näkyykö se sitten tuloksissa, siitä en ole varma.
 
- Keskusta: Keskusta on osannut hauskuuttaa ehkä pitkäaikaisemmin Suomen kansaa kuin mikään muu puolue koskaan, ja se ei ole mikään ihan pieni meriitti se, onhan meillä korkea uunoturhapurojen sketsitaso tässä maassa. Keskustan suurin avu on notkea niska, joka kääntyy aina sinne päin, missä vallan keskittymä kulloinkin on. Se on paras kaveri aina silloin, kun pitää etsiä hallituskumppania, siis paras omasta mielestään.

(En luettele tässä kaikkia puolueita, vaikka niillä kaikilla on jotain hyvää. Monet pienemmät puolueet on ainakin hyviä nuolemaan isompien peffoja).

- Kokoomus: Oho, katson kokoomuksellakin olevan jotain hyvää! Heillä on rahaa ja koulutusta, he tuntevat hyvin talousasiat ja osaavat perustella kaikki ne huonotkin ehdotuksensa erittäin mallikkaasti, onhan heillä usein isukin ja isoisukin rahat, arvovalta ja taattojen valtava kokemus tukenaan. Koreista puheistaan huolimatta kokoomus tahtoo aina ja taas aina ja yhä uudelleen ja joka kerta lupauksistaan huolimatta tehdä asioita niin, että todellinen hyötyjä on -kappas- toinen kokoomuslainen ja muutenkin "parempi" väki. (En tarkoita, että suuri raha ja korkea asema olisi synonyymi "paremmalle" väelle, ehei suinkaan. Usein paras ihminen on se kaikkein kurjimmalta näyttävä ja vaatimattomimman oloinen ihminen, Ihminen Isolla Kirjaimella). Ensimmäinen sana, joka tulee kokoomuksesta mieleen, on ylimielisyys. Ei sillä, ovat hekin jotain hyvää saaneet aikaan, en nyt vaan heti muista mitä.
 
- Summa summarum: Jos aioin lähteä politiikkaan mukaan niin, että ottaisin jonkin puolueen jäsenkirjan, niin lopputulema olisi, että mun pitäisi tehdä Harkimot, eli perustaa oma puolue. Siltikin aion äänestää kaikissa tulevissa vaaleissa, kuten oon aina tehnyt tähänkin asti. Taidan vaan jättäytyä edelleenkin huutolaispojaksi, en jaksa tapella kaiken aikaa.