29. loka, 2020

Onnettomuusko

Tuumailin tuossa pöntöllä istuessain, paras paikka muuten tuumia näitä syvämietteisiä asioita, miten helposti hyväksymme jonkun jo totutun sanan, vaikka se sana ei ihan totuutta olisikaan.
Esimerkkinä otan kuvitellut tapauksen, josta nykytavan mukaan käytettäisiin nimitystä onnettomuus. Onnettomuus.

Fiktiivisen tapauksen kulku: Naapurin tosi ärsyttävä piski, joka haukkuu kaikki kulkijat oravasta ihmiseen, joka ärisee, räksyttää ja näykkii housun lahkeista, juoksee tien yli. Samaan aikaan tietä ajaa jo parhaat kilometripylväänsä nähnyt auto, suomeksi vanha romu, ja hups - ajaa piskin yli tappaen elukan siihen paikkaan.
Auto itse keikahtaa ojan yli puuhun, jossa on alkava sienilaho. Puu rutisee lähes poikki, auto menee lunastuskuntoon. Kuin ihmeen kaupalla kuskille ei käy juuri kuinkaan, ei tule edes mustelmaa, vain pientä jomotusta niskoihin.

Kaikesta tästä seuraa, että puiston laho puu kaadetaan, eikä se siten enää varistele tuottojaan ihmisten ylle, naapurin ällö piski häviää koirien manalan syvimpään päähän, autoa kuljettanut henkilö saa romuttuneesta autosta vakuutusyhtiöltä hyvän hinnan, ihan vaan varoiksi viikon palkallisen saikun ja lähiössä sankarin maineen, kun se perkuleen hullu piski ei enää terrorisoi naapurustoa eikä pure kenekään rustoa muutenkaan.

Niinpä ei, tämä ei ole onnettomuus, tämä on onnellisuus! Onnellisuus!