18. loka, 2020

Poliitikon propellihattu

En ole poliitikko, enkä sellaiseksi halua koskaan tulla. En ikipäivänä.
Tuntuu siltä, että kotimaisessa politiikassa tärkeintä ei ole yhteisistä asioista päättäminen yhdessä muiden poliitikkojen kanssa, ei varsinkaan yli puoluerajojen, vaikka käsittääkseni juuri yhteisistä asioista päättäminen on politiikan keskeinen asia.
Poliitikoille tärkeintä tuntuu olevan kaikkien muiden kuin omien tekemisten ja ajatusten lyttääminen, eri puolueisiin kuuluvien henkilöiden maahan iskeminen ja mikä pahinta, heidän aliarvioimisensa.

Oppositiossa huudetaan, että "hallituksessa kukaan ei osaa mitään" tai "kukaan ei saa aikaan mitään". Ja kun vaalien jälkeen puolet ehkä vaihtuu, niin se eilispäivän hallitus, joka nyt on oppositiossa, huutaa samaa mantraa sille nykyhallitukselle. Kukaan tai mikään ryhmittymä ei saa mitään aikaiseksi, ei muuta kuin epäsopua ja toraa, kyräilyä ja ilkeilyä. Miten ihmiskunnasta on tällainen tullut?

Itse olen ollut pienimuotoisesti mukana kilpailutoiminassa, lajinani on ollut ja on yhä kaisabiljardi. Kun pelaan jotain toista vastaan ja teen sen virheen, että aliarvioin tätä, häviän taatusti. Omat ajatukset karkaa pois tärkeimmästä eli sen kilpatilanteen hoitamisesta, kun mietin vaan vastustajan heikkouksia ja epätarkkoja lyöntejä. Siinä vaan käy niin, että se mun aliarvioima muka-heikompi vastus tuleekin pikku hiljaa rinnalle ja menee vastustamattomasti ohi voittoon asti, koska mun fokus oli aivan muualla kuin siinä tärkeimmässä eli pelin onnistuneessa maaliinviemisessä.

Se on kuulkaa poijjaat ja tyttäret sama juttu politiikassakin. Muiden lyttääjä ja aliarvoija lyö itse itseään kirveellä polveen sen sijaan, että keskittyisi olennaiseen. Päätöksiä ei saada aikaiseksi kuppikunnissa, kun omat tunteet ja kieli eivät pysy kurissa. Alokasmaista mokailua. Ottakaa nyt poliitikot se pikkulasten propellilakki pois päästä ja edes harkitkaa korrektia ja kohteliasta käytöstä. Laihakin sopu on useimmiten parempi kuin lihava riita. Hiukan nöyryyttä kehiin, sillä se kukkulan kuninkaaksi itseään luuleva röyhkimys on tosiasiassa se pienin maan matonen, koska ei osaa käyttäytyä sivistyneesti.

Minua on eräs puolue pyytänyt, ehkä leikilläänkin, ehdokkaaksi. Juu, en tule siihen enkä tähän enkä tuohon puolueeseen, en ikinä. Piste.