20. joulu, 2018
Hifistelyä
En voi lakata ihmettelemästä pakottavaa
tarvetta hifistelyyn elämän eri osa-alueilla. Asioita viedään aivan äärimmäisille tasoille asioissa, joista ei edes tiedetä niin paljoa, että itsekään eroa tavallisen ja hifistellyn jutun välillä
huomaisi.
Esim. Savustajat-sivuilla jengi utelee, voiko kalaa kylmäsavustaa pyökkipurulla, kun leppäsavuaines on loppu. (Ite vastakysyn: Pitäisikö se kala muka sit jättää savustamatta leppäpurun loputtua, vaikka pyökkiä tai muuta purua olisi tarjolla? Jos mielestänne pitää jättää savustamatta, syökää sit vaikka parsaa.) Huokaus.
Vastaan: kyllä voi. Ja heille, jotka vastaavat "ei voi", takaan, että jos heidät kaikki laitettaisiin riviin maistelemaan jonkun muun tekemiä kalasiivuja
jossain sokkotestissä, he eivät osuisi 100% varmuudella oikeaan siinä, onko savuaines ollut leppää, pyökkiä, tammea, omenapuuta, kirsikkaa vai mitä. Arvailuksi menisi. Minuu naurattaa. Mutta hifistelkää pois,
se on hienoa, kun asioihin paneudutaan.
Ite en hifistele. Mulle riittää, kunhan kinkkua paistettaessa luu on 38 asteen kulmassa lihaan nähden. Se on siksi tarkka luku, koska se on sama kuin kossun kalorit.
Korvissa soi savuinen pyökkipurublues, ja hampaiden väleissä on jotain töhnää. Kas, se on pyökkisavukalaa, joka maistuu
aivan kirsikkaiselta tammelta, jota nautiskelen omenan kera läheisessä lepikossa.
Uusimmat kommentit