20. joulu, 2018

Hifistelyä

En voi lakata ihmettelemästä pakottavaa tarvetta hifistelyyn elämän eri osa-alueilla. Asioita viedään aivan äärimmäisille tasoille asioissa, joista ei edes tiedetä niin paljoa, että itsekään eroa tavallisen ja hifistellyn jutun välillä huomaisi.

Esim. Savustajat-sivuilla jengi utelee, voiko kalaa kylmäsavustaa pyökkipurulla, kun leppäsavuaines on loppu. (Ite vastakysyn: Pitäisikö se kala muka sit jättää savustamatta leppäpurun loputtua, vaikka pyökkiä tai muuta purua olisi tarjolla? Jos mielestänne pitää jättää savustamatta, syökää sit vaikka parsaa.) Huokaus.

Vastaan: kyllä voi. Ja heille, jotka vastaavat "ei voi", takaan, että jos heidät kaikki laitettaisiin riviin maistelemaan jonkun muun tekemiä kalasiivuja jossain sokkotestissä, he eivät osuisi 100% varmuudella oikeaan siinä, onko savuaines ollut leppää, pyökkiä, tammea, omenapuuta, kirsikkaa vai mitä. Arvailuksi menisi. Minuu naurattaa. Mutta hifistelkää pois, se on hienoa, kun asioihin paneudutaan.

Ite en hifistele. Mulle riittää, kunhan kinkkua paistettaessa luu on 38 asteen kulmassa lihaan nähden. Se on siksi tarkka luku, koska se on sama kuin kossun kalorit.
Korvissa soi savuinen pyökkipurublues, ja hampaiden väleissä on jotain töhnää. Kas, se on pyökkisavukalaa, joka maistuu aivan kirsikkaiselta tammelta, jota nautiskelen omenan kera läheisessä lepikossa.