14. helmi, 2018

Urheiluselostuksista

Seuraan olympiakisoja televisiosta korvat suunnattuna erityisen tarkasti suoritusten selostukseen ja kommentointeihin. Hyvin nopeasti löytyy kaksi erilaista suuntausta, joista suurin on nykynormiselostajat ja -kommentaattorit ja pienenä ryhmänä he, joita itse mielummin kuuntelen, kutsun heitä tässä posettajiksi. Tarkennuksia:
Normiselostaja ja -kommentaattori on sellainen, joka mainitsee kaikki näkemänsä virheet ja muutenkin elää sen suorituksen ikään kuin negatiivisuuden kautta.

Posettaja on sellainen, joka iloitsee kaikista onnistumisista, eikä välttämättä tuo havaitsemiaan virheitä urheilusuorituksista esiin. Posettaja ymmärtää, että virheetöntä suoritusta harvoin sattuu, aina löytyy suorituksesta jotain parannettavaa, mutta jättää virheet mainitsematta. Posettaja on kannustava eikä lyttäävä henkilö.

Niin kuin Kaisa Mäkäräinen sanoi, miksi pitää ampumisessa laittaa numero ohilaukauksille eikä osumille. Olisi paljon mukavampi nähdä onnistumiset numeroina eikä vain epäonnistumiset.
Oletetaan, että neljän ampumasuorituksen jälkeen kaikki laukaukset ovat osuneet, ja silti taulussa lukee 0 0 0 0. Miksi siinä ei lue 5 5 5 5, mikä näyttää paljon positiivisemmalta kuin rivi nollia? Kyllä tietenkin ymmärrän, että on nopea ja helppo laskea sakkoringit tai -minuutit, kun siellä on vaikka 0 1 0 0, mutta ei se nyt kauhean vaikeaa ole 5 4 5 5 -rivistäkään.

Esimerkiksi taitoluistelussa selostaja luettelee kaikki virheet, eli on normiselostaja. On tietysti hyvä, että katsoja ymmärtää miksi joku voittaa ja joku ei, mutta valveutunut urheilun seuraaja näkee sen kyllä itsekin. Sen sijaan kommentaattori (positiivinen Kiira Korpi) iloitsee kaikesta näkemästään havaitsemiaan virheitä mainitsematta, mitä esimerkiksi jääkiekkokommentaattorit eivät tee. Samoin on laita mäkihypyssä, lumilautailussa jne jne aivan uuvuksiin asti.

Positiivisuutta selostuksiinkin!