11. joulu, 2017

Talvipurnaus

Eräkokin talvipurnaus

Kello soi aikaisin aamuyöllä. Teen ennen työmatkalle lähtöä tunnin töitä jo siinä kotona. Lähden ajamaan täyteen lastatulla pakettiautolla yhä aamuyön aikana, myös sunnuntaisin, kun osa kavereistani vasta palaa juhlimasta koteihinsa. Ajan sata kilometriä, ehkä kaksikin, ilman palkkaa, aikaa kuluu tunti-kaksi-ylikin.

Saavun jonkun kylän torille, vieläkin on pimeää. Pystytän ison markkinateltan tai kaksi. Pystytän koko kahvila-ruokalan kaikki kalusteet sen sadatta pienintä nippeliä myöden toripaikalle, josta olen maksanut melko suolaisen hinnan, hinnan, jolla yksinäinen ihminen saisi viikon tai kahden ruoat helpostikin. Torilla usein sataa ja tuulee kovasti, mikä on tietysti mukavaa, ettei olisi liian helppoa, tasaista eikä tylsää se roudaaminen. Valmistan kahvit, muut kuumat ja kylmät juomat, teen lettutaikinan, virittelen grilliin makkarat, piirakat, hodarit, valmistan lämpimän ruoan siinä paikan päällä. Kun kaikki alkaa olla valmista, olen touhunnut ehkä viisi-kuusi-seitsemänkin tuntia eli miltei jo koko normiduunarin työpäivän. Vasta nyt alkaa mun oikea työ, eli syömisten ja juomisten myynti ja tarjoilu asiakkaille.

Tulee puolipäivä, olen jo touhuillut 8-9 tuntia. Asiakas tulee paikalle ja kysyy ruoasta. Kerron sen kertaisin lämpimän ruoan + lisukkeiden nimen ja hinnan, joka on asiakkaan kotipaikan torille kasatun terveystarkastajan hyväksymän telttakompleksin mukavalla pehmeällä ja lämpimällä jakkaralla istuvan ihmisen nokan eteen kannettuna kuusi euroa, siis leipineen ja ruokajuomineen, joka ateria on valmistettu minun maksamalla nestekaasulla tai ehkä ei ihan huokealla sähköllä, niin se asiakas sanoo "ompa kallista". Tämä huomaavainen henkilö myös latelee siinä mulle muutamia törkeyksiä ja meinaa lähteä sitä makkaran pätkääkään maksamatta pois. Ystävällisesti myös utelee, voiko maksaa luonnossa ja miksei muka voi. Mitä teet, jos en maksa ollenkaan, kyselee asiakas vielä "ystävälliseen" tapaansa.

Saapuessani umpiväsyneenä kotiin on taas pimeä. Roudaan pakolliset asiat kuten ruokatarpeet, keittoastiat ja muut tiskit sisällä, tiskaan ja puhdistan, valmistelen seuraavan aamuyön keikalle lähtöä. Kun tätä on usein mun arkinen ja sunnuntainenkin työpäivä, semmoinen 14-15 tuntinen, joskus 17-18, pirun pienellä, usein miinukselle menneellä katteella, niin älkää ihmetelkö, jos en aina jaksa hymyillä.

 

Pensselsson aamuyöllä 11.12.2017