5. heinä, 2016

Luovuus tai ei

On ollut jännä huomata viime aikoina, miten työ vaikuttaa ihmisen luovuuteen. Kun itse olin parisen vuotta poissa työelämästä, oli mulla aikaa ajatella kaiken maailman jollotuksia ja outouksia ja kirjoitella niitä milloin mihinkin esille. Nyt ei tarinaa todellakaan synny enää entiseen malliin, kun markkinoilla (toreilla) ravaaminen vie mehut ja kaiken ajan luomistyöltä. Neljä päivää markkinahommissa on mulle noin 70 tunnin urakka viikossa. Siihen vielä kalustohuolto, yhteydenpidot, tukkukäynnit sun muut mukavat yrittäjän normityöt päälle, niin eipä ole enää aikaa eikä jaksamista harrastaa mitään, ei edes sitä mietiskelyä.
Monille teille se on vaan hyväksi, etten kirjoita enää juuri mitään. Toki joku saattaisi haluta lukea mun juttuja, mutta ei heitä varmaan paljoa enää ole jäljellä. Näillä mennään nyt, valitan.

Tulee mielee se heitto, kun joskus ammoin kehotin ihmisiä pinnistelemään: "Olkaa luovia ja alkakaa luovia kohti auvoisampaa tulevaisuutta". Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Onko syntymästään asti luova ihminen Luojan luova?