18. huhti, 2016

Markkinailoa ja -tuskaa.

Jos on ollut kevättä ilmassa, niin on ollut myös aivan älyttömiä työtuntimääriäkin. No, okei, en valita, kunnonnousu on ainakin lähteynyt käyntiin.
Kun saavun pitkän markkinapäivän jälkeen kämpille, ei unta tarvi juurikaan houkutella. Nykyinen unirytmi on muuttunut kovasti. Oon aina herännyt aikaisin, mut nykyisellään markkinapäiviä ennen kello soi siinä 3-4 aikaan yöllä. Siihen sitten sellainen 14-16 tunnin ajo- ja työrupeama päälle, niin ei ihme, jos alkuillasta jo hivenen väsyttää.

Heikkonilkkaisena ja ylipainoisena voin sanoa, että jalat ei oikeastaan enää tunne yksittäistä kipua, vaan totaalinen tuska on jotain paljon suurempaa. Ja ne Transitista poisnousut ja ensimmäiset katkokävelyaskeleet tunnin-puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen, oi joi ja huh huh!

Ai mitäkö muuta on viime aikoina kuulunut mun elämään? No eipä juuri yhtään mitään. Ei jaksa mennä rannalle saati veneilemään, ei jaksa harrastaa mitään muuta kuin tuota mainittua torimyyjän markkinatyötä + toimistohommia. Tätä ihanuutta vielä 11-12 vuotta putkeen, jee!

Mutta onhan se niin, että ihmisen kuuluu tehdä työtä jos syödä haluaa, ja niin teen minäkin. Paljon parempi on vaikka hivenen raskaampikin työ kuin ei työtä ollenkaan. Ei siis pidä valittaa, vaan olla häpihäpi ja toivoa, että töitä ja palkanmaksukykyä työnantajilla riittää.