18. maalis, 2016

7 vuoden harrastus loppui

Vähän on monijakoinen fiilis, kun lopetin eilen erään harrastukseni.

Perustin seitsemän vuotta sitten Facebook-ryhmän nimeltä Syntynyt 1960-luvulla, jossa oli eilen mun eroamishetkellä 15925 jäsentä, siis melkein kuusitoistatuhatta, se on melko paljon se. Alku silloin ennen vuotta 2010 oli helppoa aikaa, kun jäseniä oli vain muutama sata. Kun tuolloin laitoin ryhmän statuksen julkisesta ryhmästä suljetuksi, alkoi porukan määrä kasvaa nopeasti. Pian oli tuhat, toinen, kolmas, ja nyt siis enemmän kuin mitä esimerkiksi Uusikaupungissa, Loviisassa tai Maarianhaminassa on asukkaita. Ei ihan vähän. Itse asiassa ryhmä menisi pääluvun mukaan listattuna sijalle 73 Suomen kaikkien 313:n kaupungin & kunnan listalla.

Ai miksi lopetin?
Alkoi tökkiä aikuisten ihmisten ojentaminen jälleen ties monennenko kerran. Itse tykkäisin rakentaa mukavaa ja rauhallista mestaa, missä samanikäiset saisivat vaihtaa ajatuksia ja ikään kuin seurustella mukavassa porukassa. Mutta kuten tiedämme, aina on porukassa niitä, jotka tahallaan aiheuttavat eripuraa ja kiusaavat muita. Kun tällaisia kakkiaisia paimensin seitsemän vuotta suunnilleen 24/7 saamatta siitä juuri muuta korvausta kuin sangoittain paskaa niskaani, oli mun mittavan kokoinen likasaavini vihdoin ääriään myöten täysi, ja se alkoi valua jo ylikin. Mulla kun on hiljattain alkanut uusi työ, kaksikin, niin aattelin, että keskityn niihin ja jätän facebookin ylläpitohommat muille.

Siellä 1960-ryhmässä on äärettömän hienoa porukkaa, todella upeita henkilöitä, oon saanut jokusen uuden livekaverinkin sieltä. Mutta kaikki eivät mun some- tai livekavereikseni pääse, ei tosiaankaan. Mut se siitä. Nyt on huojentunut olo, kun luovutin vetovastuun mun omalle kolmen hengen luottoporukalleni, joka nyt jatkaa kolmistaan ryhmän valvomista. Onnea heille ja suurkiitos, ootte parhaita, kullannuppuseni! *muiskis*

Otin kerran aikaisemminkin "lopputilin" koko ryhmästä, mutta palasin takaisin vajaan viikon jälkeen. Silloin alkoi hirmu sotashow, kun kaksi kuppikuntaa taisteli keskenään ryhmän herruudesta. Minä ja porukkani voitimme sen katkeran taistelun, ja ryhmä on siitä tilanteesta kasvanut 3500 uudella jäsenellä, kiitos siitäkin.

Kiitos koko ryhmälle näistä vuosista. Ihan koko porukkaa en rakasta, mutta suurta osaa siitä kumminkin, platonisesti tietenkin. Hymyillän kun tavataan, ja tulkaa moikkaamaan, kun eräkokkina vierailen lähellänne.

 

Kuusankoskella 18.3.2016 -pave-