9. joulu, 2015

Kielletyt suola- ja voihedelmät

Ole lääkefirman tai kaupan alan konsultti, ole kuntosalin agentti, ole lääkäri tai hoitaja, ole mikä vaan terveyspaasaaja tai ravintosuosittaja tahansa ja väitä, etten saa syödä sitä tai etten saa juoda tätä, niin kerron sulle, että blaa blaa ja mitä sitten. Mikä helvetillinen jumaloikeus, juuri näin: ala- ja yläkerta samassa manauksessa, sinulla muka on päättää ja kertoa, mitä saan tehdä ja mitä en?

Sulla saattaa olla saatanallisperkeleellisen korkea vuosikymmeniä jatkunut koulutus ja sulla saattaa olla tutkittua tietoa junanvaunukaupalla ja muutama merikontillinen vielä päällekin, mutta taas utelen: mitä sitten? En muka saa syödä voita, margariinia, punaista lihaa, suolaa, sokeria, kalaakaan en saa liikaa syödä. Kananmunat on kielletty. Ruoan pitää olla luomua. En saa juoda maitoa, ei kun mun pitääkin juoda maitoa. En saa juoda olutta, mun pitää juoda viiniä. En saa juoda viiniä. Mun pitää juoda viiniä. Viinaa en saa juoda lainkaan, viinaa pitää ottaa silloin tällöin. Konjakkia ei saa juoda, ei kun konjakkia pitää ottaa sydämen toiminnan vuoksi. Hyi hyi, joit konjakkia, hyi hyi, söit suolattua punaista lihaa! Mitä perkelettä???!!!

Mun muka pitää jumpata, pumpata, hölkätä, kölkätä, spinnata, spännätä, joogata, jaagata, ja vain siksi, että sun korkeakoulutettu suusi niin ääneen paasaa. No, okei, saat siitä palkkasi, hyvät sulle, mut älä tuu mulle siitä koohottamaan, kun en sitä halua. En sitä halua, ymmärrätkö? En mene lääkäriin kuin pakon edestä. Jos en jumppaa, niin en sitten tosiaankaan jumppaa, omapa on valintani, yritä sinäkin se ymmärtää.

Mun elämäntyyli on syödä mun suuhun maistuvia ruokia, ottaa napanteri silloin ja hömpsy tällöin ja nauttia, lue tarkkaan: NAUTTIA, elämästä itse valitsemallani tavalla. Jos se lyhentää mun elämänkaarta ja saattaa mun urosruhoon äkillisen infarktin ja kuolonkankeuden, niin, perkele, omapahan on valintani. Mikä sinä muka olet siihen puuttumaan?

Sun pointti on, että elän terveemmin ja pidempään, kun imeskelen päivät päästätysten heiniä ja havuja, juon mineraaleja ja popsin antioksidantteja vai mitä perkuleen vitamiineja tai polkumiinoja ne nyt ovatkaan. Sun pointti on myös, että sairaudenhoitokulut vähenee, kun kansa elää terveemmin. Eikö vanhusten hoitaminen muka maksa rahaa yhteiskunnalle? Perkele, sanon sulle aivan suoraan, että jos sun oppien mukaan elää kituutan vuoden, kaksi, kymmenen tai vaikka kaksikymmentä vuotta pidempään kärsien loppuaikana kovista tuskista ja vanhuuden vaivoista ja makaan jossain laitoksessa apaattisena paskat housuissa suupielet bonavellistä sotkuisena, niin ei, ei kiitos!

Tule saatana seuraamaan mun äidin vuosikausien riutumista. Ennen hän oli aurinkoisen eloisa, pikkaisen pyöreä ja suuresti pullalta tuoksuva, oikea äidin perikuva, suurisydäminen ja mukavasti lämpöinen ihminen. Ihminen! Ihminen! Ihminen! Nyt hän on pelkkää luuta ja nahkaa oleva mykkä raunio, jonka pää kyllä jollain tavoin pelaa, mutta mikään muu ei sitten pelaakaan. Äidin jumpat ja hölkkäämiset on kerta viikossa pääsy avustettuna suihkuun, kaiken muun ajan hän makaa sängyssä, eikä pysty itse edes kylkeä kääntämään, ei televisiota seuraamaan, ei kirjaa lukemaan, mitä hän aikoinaan rakasti suunnattomasti. Sitäkö sinä korkeasti koulutettu jumalolento mulle toivot? Jos sitä toivot, laitetaan ihan suosiolla selät vastakkain ja edetään mahdollisimman kauas toisistamme ihan just nyt heti.

Bonjaatko vai taivutanko sen sulle jostain?