23. marras, 2015

Turhaa reippailua

Voiko reippailla turhaan, voiko rehkiä syyttä suotta? Kyllä voi, se todistettiin mulle tänään ja myös itse todistin sen itselleni.

Tapaus 1:
Hyvä esimerkki taas siitä olettamisesta ja luulemisesta, joita asioita niin syvästi ihmisten käyttäytymisessä inhoan, ja johon toki myös itse olen aiemmin syyllistynyt. Mulla oli viikon verran erään henkilön auto käytössä. Alun perin sovittiin, että tuon sen hänelle takaisin nyt maanantaina. Lauantaina soitin, että käyn alkossa ja saatan, huom saatan, ottaa pienet vinetot. En ottanut. Nyt ko. henkilö haki sen auton kävellen, bussikyydillä ja taas kävellen soittamatta mulle ensin. Kun huomasin auton kadonneen, soitin hänelle perään ja kysyin miksi niin teki, niin sanoi, että luuli mun olevan höyryissä. What?
Jos hän olisi soittanut mulle tänään aamulla tai vaikka eilen, niin eipä olisi tarvinut hänen hikeään vuodattaa. Turhaa hötkyilyä.

Tapaus 2:
Eräs toinen henkilö soitti ja kysyi, hakisimmeko nyt hänen aiemmin ostamansa veneen mun hallussa olevalla peräkärryllä. Puhelu tuli mulle vähän puun takaa ja kesken erään oman hommani, joten isompia ajattelematta sanoin "haetaan vaan". Puin sitten lämpimästi päälle, menin taloyhtiön autotalliin ja nykäisin kärrin ulos. Siellä ulkona vasta hokasin, että tässä on kuomu, jota ei ihan noin vaan nostetakaan pois, vaan tässähän tarvitaan isommasti työkaluja. No ei kun soitto takaisin, että homma seis, ei onnistu.

Kun ryhdyin työntämään kärryä takaisin pilttuuseensa, se ei heti käynytkään, sillä tallissa on aika korkea kynnys ja sen edessä maassa jonkinlainen paunauma. No ei kun etsimään siihen kakkosnelosista täytettä ja vauhdilla pusaamaan kärriä ineen. Menihän se parin yrityksen jälkeen, mutta perkule, saadana uittu, mulle tuli hiki, ja taas turhalla hötkyilyllä. Noh, siinä sitten tein hieman talkkarin hommia, kun olin jo valmiiksi suihkun antiraikas.

Mitä opimme näistä? Emme niin yhtään mitään.