24. syys, 2015

Suomi säästölinjalle

Entäpä jos:

Mietitään hyvin vakavaa tilannetta, vaikkapa megasuurta katastrofia, kohdallemme osuvaa suursotaa tai jotain muuta aivan hirvittävän vaikeaa koko kansankunnan olemassaoloa uhkaavaa myllerrystä. Kyse on nyt valtion rahan riittämisestä aivan todellisen ja vakavan paikan tullen. Riittääkö raha maan puolustamiseen ja kansan hengissä pitämiseen, jos rahat syydetään aivan toisarvoisiin kohteisiin ylläpitämällä sinänsä turhia instansseja? Jos todella tulisi tilanne, missä vaakakupissa olisi koko suomalaisuuden eloonjääminen vs valtion hallinnon rakenne, mistä Suomi ja sen hallinto luopuisi ihan ensiksi? Myönnän, vähän sekavasti tämän kysymyksen esitin, mutta pointti on se, onko aivan pakko ylläpitää kallista koneistoa aivan sinänsä turhanpäiväisten tai ainakin toisarvoisten asioiden vuoksi.

Pitäisikö hallinto tiukasti kiinni kaikista valtion virastoista ja laitoksista, esim. erilaiset instituutit, valiokunnat, poliittiset laitokset, tutkijaryhmät, asiantuntijalaitokset jne mitä niitä onkaan, vai pelastaisiko valtion hallinto kansakunnan luopumalla nykyisestä rakenteestaan? Mitä ratkaisevaa hyötyä esim. ulkopoliittisella instituutilla on kansakunnan eloonjäämisen tai ylipäätään selviämisen kannalta? Tämä oli vain yksi esimerkki. Entäpä ulkomaille suunnatut rahavirrat?

Mietinnän aiheena olisi siis rahansäästö vs sen kulutus suhteessa yhteiskunnan eloonjäämiseen. Eli suomeksi sanottuna mistä instituuteista ja laitoksista voitaisiin mainiosti luopua niin, ettei se vaatisi kansakunnalta mitään vakavia ponnistuksia? Nyt kun maassamme ja koko Europassa on vakavia ongelmia mm. talouden ja vaikkapa pakolaisvirtojen suhteen, miksi emme jo nyt luopuisi nykyisistä rakenteista, joista on vaan pelkkiä kuluja ilman todellista hyötyä? Päällekkäiset toiminnot, valtio-omisteiset firmat ja niiden magasuuret palkkiot hallitusjäsenille, saatanallisen suuret osingot ja bonukset, eloonjäämisen kannalta turhat komiteat ja laitokset kaikki lakkauttaisiin, ja näin saataisiin hirvittävän suuri hyöty puhtaasti elämän jatkumisen kannalta. Saatu talodellinen säästö käytettäisiin todellisten elämää uhkaavien toimintojen pelastamiseen, kuten maan rajojen puolustamiseen, vanhuksiin ja lapsiin, terveyteen sekä etenkin koulutusjärjestelmiin.

Myönnän, että teksti on hieman kärjistettyä jossittelua ja siinä esiintyy tautologiaa, mutta edelleen kysyn:
Mistä olet Suomi valmis luopumaan, jotta oikea todellinen elämä saa jatkumisen mahdollisuuden?

Ja se megakysymys: Jos pakon edessä ollaan valmiita luopumaan jostain turhasta, miksi sitä luopumista ei voida tehdä jo nyt? Mietippä sitä Suomi!