9. marras, 2014

Isänpäivää

Kirjoittelin pari päivää sitten (löytyy muualta näiltä sivuilta), että mun läheinen soitti ja tarjosi mulle pyytämättä apuaan, mutta josta kohteliaasti kieltäydyin. Noh, sama lähimmäinen soitti taas tänä aamuna uudistaen tarjouksensa. Kieltäydyin jälleen. Jospa hän nyt alkaisi pikku hiljaa uskoa, että oon tosissani sen avun vastaanottamisen suhteen. En tietenkään moiti häntä, hyväähän hän tarkoittaa, mut voisi sen verran kunnioittaa aikuisen ihmisen omaa tahtoa, että uskoisi kerrasta mitä sanotaan.

Isänpäivä. Leivoin eilen uunipellin kokoisen levylihapiirakan. Pohjana 600 gramman pakasteena ostettu lehtitaikina, jonka osittain sulattelin ja kaulin uunipellin kokoiseksi. Ennen kaulintaa olin keittänyt riisit, ruskistanut kaksi eri 400 gr jauhelihaa (nauta ja sikanauta yhdessä) sekä kuullottanut 2 isoa sipulia sekä läjän valkosipulirouhetta. Pikaisesti huuhdotut riisit + n. 600 gr jauhelihaseosta + sipulit kulhossa sekaisin, joukkoon vielä 2 kananmunaa, 2 dl ruokakermaa ja pikkasen voita. Mausteina suola, pippuriseos, peruna- ja vihannesmausteseos sekä paprikajauhe. Aattelin ekaks heitellä sekaan herne-maissi-paprikaa, mut luovuin siitä. Siitä sitten vaan levittelin seoksen pellin ja leivinpaperin päällä olleen lehtitaikinapohjan ylle.

Tein päätöksen, etten kauli kanneksi toista lehtitaikinaa, vaikka mulla kotona sellainen olikin. Kokeilen tällä kertaa näin. Jos ei toimi, ens kerralla sitten myös se päällystaikina messiin. Ja koska kansitaikinaa en laittanut, ei ollut myöskään mitään munalla voideltavaa. Ja huom: en ole vielä maistanut ko. piirakkaa, vaan odotan poikaani ja hänen perhettään.

Lopuksi vaan paistelin koko komeuden uunissa reilu puoli tuntia 200 asteessa. Paistos uunista ulos, kangasliina päälle ja huomista odottamaan. Homma bueno.

Aattelin, että kun poikani nuorikkonsa + mun sussun eli Ruska-koiran kanssa saapuvat isänpäiväkylään, syömme piirakan ja teemme yhdessä plättytaikinan, jonka myös yhdessä paistamme. Siinähän sitä on agendaa yhdelle sunnuntaipäivälle.